Suhtaudun periaatteellisen nihkeästi niin sanottuun elämänhallintakirjallisuuteen, mutta sitä on tullut viime vuosina luettua erityisesti lastenkasvatusoppaiden muodossa.
Alkukesästä lukupiirimme (Jos joku nyt ihmettelee lukupiirimme viimeaikaisia valintoja, niin lupaan ja vannon, että raportoin välittömästi myös, kun seuraavan kerran luemme laatukirjallisuutta!) tutustui Jari Sinkkosen Mitä lapsi tarvitsee hyvään elämään -teokseen. Aihe oli ajankohtainen, kun lähes kaikilla piirin jäsenillä on pieniä lapsia, ja siksi lukuohjelmaan päätyi tällainen kirjatoive. Itse ajattelin lukaista kirjan nopeasti parempien kirjojen välissä, mutta jouduinkin paneutumaan tekstiin oikein toden teolla. Sinkkonen ei anna kirjassaan vinkkejä tai lastenkasvatusohjeita, vaan käy läpi lapsen elämän eri osa-alueita ja pohtii, mitä aikuiselta vaaditaan, jotta lapsella olisi hyvä olla. Sinkkonen kirjoittaa suorasanaista ja selkeää tekstiä syyllistämättä vanhempia ja ymmärtäen erilaisia elämäntilanteita. Kirja antoi ajattelemisen aihetta tällaisellekin lukijalle, jolla on kokemusta sekä lasten kasvatuksen käytännöistä että monentasoisista lasten kasvatukseen liittyvistä teoksista.
Kun olin toipumassa Sinkkosen aiheuttamasta ajatusmyrskystä, naapuri lykkäsi käteeni Mervi Juusolan Äidin voimakirjan. Mitäs minä tällä teen, ajattelin, minähän olen jo miettinyt, mitkä asiat voimiani verottavat ja mistä saan niitä lisää. Alkuun päästyäni huomasin, että jo tämän kirjan lukeminen voimauttaa. Kirjan ytimenä on ajatus siitä, että lähes kaikki pienten lasten äidit ovat kroonisesti väsyneitä. Juusola antaa konkreettisia ohjeita siihen, miten väsymyksen saa kuriin ottamalla elämänsä haltuun. Kirja laittaa pohtimaan perheen sisäisiä suhteita, työelämää ja omaa ruumiillisuutta siltä kannalta, mikä näissä asioissa verottaa voimia ja miten niitä voi saada lisää. Äidit, lukekaa tämä kirja! Parisuhteessa elävät, lukekaa osa ihmissuhteiden voimakentästä, vaikka teillä ei edes olisi lapsia! Vaikka yleensä luen kirjat ahmien, tätä kirjaa makustelin pitkin kesää ja palasin monesti jo luettuun. Vieläkin mietin paria kohtaa, jotka täytyy kerrata... Mutta kiitos Anulle, joka lupasi, että saan pitää kirjaa lainassa niin pitkään, kuin tunnen tarpeelliseksi!
Kesällä kirjastosta tarttui mukaani myös Minttu Hapulin Selibaattipäiväkirjat. Tätä kirjaa haluaisin suositella jokaiselle naiselle, mutta erityisesti sinkuille. Hapuli antaa tiukkaa palautetta pelimiehille, pettäjille, väkivaltaisille miehille ja kaikenlaisille kusipäille. Mikä tärkeintä, hän näyttää naisille, minkälaisiin suhteisiin kannattaa panostaa ja minkälaiset unohtaa kokonaan. Kirja ei kuitenkaan ole täyttä miesvihaa tai edes pelkkää miesten kritisointia. Hyviä miehiäkin on, mutta tämän kirjan avulla voi erottaa jyvät akanoista. Kirja perustuu Hapulin Birdy-nimellä kirjoittamaan nettipäiväkirjaan, joka sekin on oikein kiinnostavaa luettavaa. Kirjan teksti on kuitenkin hiotumpaa ja tiiviimpää kuin netin, joten turvautukaa nettivaihtoehtoon vain, jos ette saa kirjaa käsiinne. Mutta tutustukaa toki tyyliin heti nyt, tässä yksi teksti, joka sai minut hymistelemään:
http://www.uta.fi/~tlmihap/celibacy/14.html
Tämä kesä opetti minut myöntämään, että elämänhallintakirjallisuuskin voi olla hyvää. Ensi kesänä luen ehkä urheilijoiden elämäkertoja...
