torstai 4. helmikuuta 2016

Parhaita runoja ikinä

Runo pakkaselle

Kasvoilla kuoleman käy hymy haljennut hallan:
hangessa mierollekin voi tie olla suora.
Polveni painuvat voimasta pakkasen vallan.
Haudassa jäisessä päättelen: talvi on huora.
Reino Leino



Kävin kuopuksen koululla perhepalaverissa. Samassa rakennuksessa on lähikirjastomme, jonka hyllyssä huomasin Antti Holman Kauheimmat runot. Katselin ja selailin sitä himoiten jo Kirjamessuilla, ja nyt päätin lukea tämän nerokkaan teoksen. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille suomalaisen runouden ystäville.

Kauheimmat runot on kokoelma neljän erityylisen suomalaisrunoilijan parhaista runoista. Reino Leino ilmaisee loppusoinnullisilla runoillaan suuria ja jylhiä tunteita, joista pienin ei ole suomalaisen miehen vitutus. Reino Leinon puoliso, lastenrunoilija ja naivisti Sirsi Sunnas löytää runoissaan suurimman totuuden yksinkertaisuuden ja sinisilmäisyyden kautta. Suomenruotsalainen modernisti Edith Södermalm tarkkailee ympäristöään terävästi. Murrekirjailija Karin Toisiks-Paraske (joka nimestään huolimatta muistuttaa enemmän Heli Laaksosta kuin Larin Paraskea) paljastaa lämpimän humoristisesti suomalaisen naisen heikot kohdat.

Holma tuntee runoilijapersooniensa esikuvat ja tuo jokaiseen runoon omaa huumoriaan. Lopputulos on hulvaton. Kirjoittelen näitä synttärikortteihin seuraavat vuodet. Kärsikää - tai naurakaa!



Kaksi kieltä

Minulle on annettu
yksi sydän tuntea,
yksi pää ajatella,
yksi suu puhua,
mutta kaksi kieltä
näitä kaitsemaan.

Sinä heität minut
kiehuvaan veteen
elävänä.
Ei minulla ole sanoja
kuvaamaan tätä kipua
vaikka minulle on annettu 
kaksi kieltä.
Kahden kielen sanat minulla
on.
Enkä silti löydä sanoja.

Rakkaani,
siksi älä enää koskaan kirjoita
minulle, että

påriki ja har int' någo tekemist.
ja ha sit på huutokauppakeisari halva dan
igår va de kiva
om du vill så får du kyyti igen ;)
Edith Södermalm

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti