tiistai 8. maaliskuuta 2016

Lumikuningatar

Sain joululahjaksi Michael Cunninghamin Lumikuningattaren. En ole lukenut Cunninghamilta aiemmin kuin Tunnit, josta pidin - muistaakseni - aika tavalla. Odotukset olivat siis korkealla. 

Romaani kertoo Barrettista, hänen veljestään Tylerista ja tämän tyttöystävästä Bethistä. Ja muutamasta muusta yhteisestä ystävästä. Beth on kuolemassa syöpään ja Tyler yrittää kirjoittaa hänelle täydellisen rakkauslaulun. Pariskunnan kanssa yhdessä asuva Barrett on taas kerran eronnut yhdestä poikaystävästä. Sitten Barrett näkee taivaalla valoilmiön, joka ei jätä häntä rauhaan. Varsinkin kun Bethin syöpä valon näkemisen jälkeen talttuu ja kolmikon elämä asettuu jonkinlaiseen rauhalliseen sopusointuun. Tyler ja Beth menevät naimisiin ja Tyler esittää häissä laulunsa. Häiden jälkeen syöpä pahenee ja Beth kuolee. Tämän jälkeen Tylerin ura muusikkona kääntyy vihdoin nousuun ja Barrett tapaa miehen, jonka kanssa hän muuttaa yhteen. 

Olipas juoni tylsän kuuloinen. Mutta niin oli kyllä kirjakin, ihan suoraan sanottuna. Ei Cunningham huono kirjoittaja ole, ja tähän melko suppeaan juoneen kätkeytyy kyllä paljon erilaista symboliikkaa. Itse olisin kuitenkin kaivannut vähän enemmän lihaa henkilöhahmojen luiden päälle. Mietin lukiessani, oliko ongelma se, että kirja kertoo niin kovin erilaisesta maailmasta kuin minkä tunnen. Olen ennenkin törmännyt amerikkalaisten nykykirjailijoiden teksteissä tällaiseen maailmaan, jossa taiteesta kiihkoilevat ja huumeilla tajuntaansa laajentavat keski-ikäiset lapsettomat luus... tilapäistöillä itsensä elättävät tyypit keskustelevat hamaan maailman tappiin omista ongelmistaan ja maailman ongelmista. Sori vaan, mutta ei sovi yhtään minun kalvinistiseen käsitykseeni aikuisen ihmisen elämän tarkoituksesta - enkä edes ymmärrä, onko tuollaista maailmaa oikeasti olemassa. 

Mutta ehkäpä tämä kirja kannattaa lukea, jos tuollainen elämäntyyli tuntuu kiinnostavalta. Tai jos haluaa tutkailla veljeyttä, koska romaani käsittelee paljon Barrettin ja Tylerin suhdetta ja sitä, miksi se on sellainen kuin on. Itse näkisin, että eniten romaani pohtii sitä, miksi me tulkitsemme erilaiset asiat jumalalliseksi väliintuloksi, ja myös sitä, kuinka ihmiset eri tavoilla tekevät kauppaa kuoleman kanssa.