keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Lotus Blues

Joskus olen tainnutkin kirjoittaa Kristina Olssonista. En tykännyt ihan hirveästi. Viime kesäksi mies osti itselleen Lotus Bluesin, jota on kovasti hehkutettu joka paikassa, joten ajattelin kokeilla uudemman kerran.

Kannatti. Kirjan henkilögalleria on kiinnostava. Päähenkilö Martin Benner onnistuu olemaan samaan aikaan ärsyttävä ja sympaattinen. Snobi, pinnallinen ja ilkeäkin naistenmies ja työnarkomaani juristi on myös omistautunut isä ottotyttärelleen. Minä lähdin alussa hieman vastentahtoisesti hänen matkaansa, mutta tarinan myötä häneen ei voinut olla kiintymättä.

Tarinakin on mielenkiintoinen. Bennerin pitäisi etsiä todisteet sille, että itsemurhan tehnyt viisinkertainen sarjamurhaaja on viaton. Hyvin pian sekä päähenkilölle että lukijalle selviää, että tapaus ei ole mikään yksinkertainen juttu, vaan hankala valheiden, korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden verkko, johon takertuu jokainen, joka sitä yrittää selvitellä.

Tästä tulee vähän mieleen Millennium-trilogia - asiat eivät ole sitä, miltä päällepäin näyttävät ja valheita paljastavat henkilöt joutuvat ongelmiin. Myös tätä hupia on jäljellä vielä kaksi osaa. Hyvä niin!